Hämärässä, mutta yllättävän vireässä pikkukaupungissa seisoi tyhjillään oleva kartano, josta kerrottiin kiehtovia tarinoita. Tarinat kertoivat kartanon salaisista käytävistä, piiloitetuista aarteista ja erityisesti sen asukkaista, jotka eivät olleet lähteneet talosta edes jättäessään tämän maailman. Kartano oli vuosikymmenien ajan ollut kyläläisten keskuudessa kummitustalon maineessa. Mikään ei kuitenkaan pelottanut Satua, kylien parasta tanssijaa, jolla oli unelma. Satua rakasti tanssimista yli kaiken, mutta hänen vanhat tanssikenkänsä olivat rikki. Hän oli kuullut legendan loistavista kengistä, jotka tekisivät hänestä maailman parhaan tanssijan. Legendan mukaan nämä kengät lepäsivät juurikin tässä kummitustalossa.
Eräänä syysiltana, kun kuu valaisi taivaalla kirkkaammin kuin koskaan, Satua päätti, että nyt oli aika lähteä etsimään noita maagisia kenkiä. Hän pukeutui lempivaatteisiinsa, hieman jännittyneenä, mutta uteliaisuus ja halu tanssia veivät hänet kohti kummitustaloa.
Astuttuaan sisään Satua huomasi, että talo ei tuntunut niin pelottavalta kuin ulkopuolelta vaikutti. Talon sisällä vallitsi outo rauha, ja kaikki näytti jotenkin ajassa pysähtyneeltä. Hän kulki varoen eteenpäin, kunnes saapui suureen saliin, jossa oli vanha, pölyinen piano ja tanssilattia. Sali näytti siltä kuin se olisi odottanut Satua koko tämän ajan.
– Kuka siellä? kuului äkkiä matala ääni pimeydestä.
Satu hätkähti ja kääntyi ympäri. Hänen edessään seisoi ihmissusi, mutta se ei näyttänyt lainkaan niin pelottavalta kuin saduissa kerrottiin. Ihmissusi näytti enemmänkin surulliselta kuin uhkaavalta.
– Minä… minä etsin loistavia kenkiä, jotta voisin tulla maailman parhaaksi tanssijaksi, Satu mumisi rohkaisten mielensä.
Ihmissusi nyökkäsi ja astui lähemmäs valoa. Nyt Satu saattoi nähdä sen paremmin. Sen silmät olivat yllättävän ystävälliset.
– Loistavat kengät, niin. Ne ovat todellakin täällä, mutta en ole itsekään varma, missä. Mikään ei ole ilmaista, mutta koska sydämesi pyrkii suureen unelmaan, autan sinua etsimään niitä, ihmissusi sanoi.
Yhdessä he alkoivat tutkia talon jokaista nurkkaa, availlen vanhoja kaappeja ja tutkiskellen salaisia huoneita. Matkan varrella ihmissusi kertoi omasta menneisyydestään – miten se oli aikanaan ollut kartanon omistajan lemmikki, kunnes loitsu oli muuttanut sen ihmissudeksi. Tarina oli surullinen, mutta Satu huomasi, kuinka ihmissuden äänessä oli toivon kipinä.
Lopulta, syvällä kellarin uumenissa, he löysivät pienen puisen arkun. Kun Satu avasi arkun, sisältä välähti valoa – siellä olivivat loistavat kengät! Ne olivat kauniit kuin kimaltavat tähdet yötaivaalla, ja ne säihkyivät kuin taikasauva niiden ympärillä. Satu tiesi heti, että nämä kengät olivat etsimänsä aarteet. Hän veti varovasti kengät jalkaansa ja astui niillä tanssilattialle.
Kengät tuntuivat kevyiltä ja joustavilta kuin pilvien päällä leijuen. Musiikki täytti salin, ja Satu ei voinut pysyä paikallaan. Hän aloitti tanssin, ja heti kun hänen jalkansa koskettivat lattiaa, tapahtui jotain uskomatonta. Kengät alkoivat hohtaa entistä kirkkaammin, ja Satu tanssi kuin enkeli, sulautuen musiikin rytmiin täydellisesti. Hän oli kuin unelma, joka oli toteutunut.
– Olet uskomaton tanssija, Satu! huudahti ihmissusi innoissaan.
Satu nauroi ja tanssi yhä kevyesti ja sulavasti. Hän oli löytänyt sen, mitä oli aina kaivannut. Tanssi oli hänen intohimonsa ja kyseiset loistavat kengät tekivät hänestä maailman huipputanssijan. Yhdessä Satu ja ihmissusi viettivät monta iltaa tanssien ja nauttien musiikista, unohtaen hetkeksi ajan ja paikan.
Kun lopulta oli aika lähteä, Satu tiesi, ettei hän unohtaisi koskaan kohtaamaansa ihmissutta tai loistavia kenkiä. Ne olivat tuoneet hänen elämäänsä uutta rohkeutta ja uskoa unelmiin. Hän lupasi palata kummitustaloon aina silloin tällöin, pitääkseen tanssitaidot terävinä ja muistaakseen ne ihmeelliset hetket, jotka oli jakanut ystävänsä kanssa.
– Kiitos, ihmissusi. Kiitos, loistavat kengät. Olette antaneet minulle enemmän kuin koskaan osasin toivoa, sanoi Satu liikutuksen vallassa.
Ihmissusi nyökkäsi hymyillen ja katsoi Satun lähtevän kartanon pimeyteen, loistavat kengät jalassaan. Salin tunnelma oli täynnä lämpöä ja rauhaa, ikään kuin kummitustalo itsekin olisi iloinen Satun löytäessä onnensa.
Ja niin Satu palasi kylään, tanssin taika sydämessään ja loistavat kengät jalassaan, valmiina jatkamaan matkaansa kohti tulevaisuuden unelmiaan.
