Auringonnousu maalasi taivaan ihmeellisin värein, kun pieni, utelias tiikeri nimeltä Timi tassutteli kohti puistoa. Siellä oli aina jotain jännittävää tutkittavaa, mutta tänä aamuna Timi aavisti, että päivästä tulisi erityisen erikoinen.
Timi kurkisti varovasti suuren tammen taakse ja näki jotain, mitä ei ollut elämänsä aikana koskaan nähnyt – dinosauruksen! Tämä ei ollut tavallinen dinosaurus, vaan ystävällisen näköinen olento, jonka iho hohti kevyesti vihreänä. Sen koko oli tosin melkoinen, ainakin kuusi kertaa isompi kuin Timi itse.
– Hei, oletko eksyksissä? Timi kysyi rohkaisevasti.
– Tervehdys, pikkuinen tiikeri, vastasi dinosaurus ystävällisesti. – Olen hodroplofosaurus nimeltä Dino. Minulla on pieni ongelma: kadotin säästölippaakseni muutaman sadetta sitten, ja ilman sitä en löydä kotiin takaisin.
Timi mietti hetken, ja päätti auttaa uutta ystäväänsä. He aloittivat etsinnän, aloittaen puiston kauneimmasta paikasta, kukkivan niityn, jonne aurinko luo lämpimän valon. Niityllä lenteli perhosia ja kuului lintujen laulua, joka täytti sydämet ilolla.
– Onko tämä säästölipas tärkeä sinulle? Timi kysyi.
– Kyllä, se on minulle erittäin tärkeä, Dino vastasi. – Se ei ole vain täynnä kolikoita, vaan siinä on myös muistoja kotiseudustani, jotka ovat minulle hyvin rakkaita.
Etsintä jatkui ja Timi tajusi, ettei heillä ollut aikaa tuhlata. Dino kertoi matkallaan nähneensä suuren lammikon, jonne he nyt tassuttivat rivakasti. Lammella vallitsi rauhallinen tunnelma, sen pinnassa heijastui taivaan pilvet ja veden väreet. Lohduton pupujussi asteli heidän vastaan, katsellen lammen pintaa.
– Hyvää päivää, pupu, Timi tervehti. – Olemme etsimässä dinosauruksen säästölipasta, oletko ehkä nähnyt sitä?
– Enpä ole, vastasi pupu hieman surullisena. – Olen etsimässä ystävääni, joka katosi eilen.
Timi ja Dino vaihtoivat katseita, päättäen auttaa pupuakin. Kolmikko jatkoi yhteisvoimin päämäärätöntä etsintää hyppien yli matalien kivenlohkareiden ja kurkistellen pensaikkoihin.
Pian he kuulivat pienen nyyhkytyksen, joka kuului pikkuruiselta polulta. Poika-orava istui kyynelten täyttämin silmin polulla. Timin sydäntä kouraisi, ja hän tassutteli rohkeasti oravan luo.
– Onko kaikki kunnossa? Timi kysyi pehmeällä äänellä.
– Muuoi, olen hukannut kultaisen tammenterhoni, sanoi orava nyyhkytellen.
Dino kumartui rauhallisesti oravan puoleen.
– Olemme etsimässä
säästölipasta ja pupun ystävää myös. Ehkä voimme etsiä yhdessä?
Tiikeristä, dinosauruksesta, pupujussista ja oravasta muodostui sankarillinen joukko, joka päätti, etteivät vihjeet jäisikään löytymättä. Yhdessä he seurasivat pientä polkua, joka johdatti heidät satumaisen vanhan puutarhan portille.
Puutarhan keskellä kasvoi ikivanha tammi, jonka juurelle oli kasaantunut kasoittain lehtiä ja oksia. Dino, voimansa ansioista, alkoi hätäilemättä raivata tietä suuren tammen viereen.
Siellä, kaiken lehden ja oksan alta, pilkisti jotain kiiltävää ja kaunista. Timi kaivoi lisää, ja pian he löysivät valtavan keon aarteita: tammenterhoja pupun ystäviä varten, oravan kultaista tammenterhoa ja vihdoin – dinosauruksen säästölippaan!
– Täällähän se on! Timi iloitsi. – Kaikki ovat tainneet löytää, mitä etsivät!
Puun alla kasvoi rypäleitä ja marjoja – täydellinen paikka uupuneille ystäville levätä ja juhlistaa isoja löytöjä. He istuivat yhteen ja jakoivat tarinoita seikkailustaan. Dino avasi säästölippaan, ja sieltä pilkisti esiin hänen rakkaansa valokuvat ja muistot menneisyydestä. Dino hymyili hänelle ainutlaatuinen kiitollisuus nousi hänen kasvoilleen.
– Teidän avullanne löysin kotimatkani avaimet, Dino sanoi hymyillen. – Olen teille ikuisesti kiitollinen.
Pupu löysi hänen ystävänsä ja orava kultaisen tammenterhonsa ilosanomana kaikille. Päivän kunniaksi järjestettin erityinen hetken, jossa uudet ystävät jakoivat hymyjä ja ihailivat luonnon kauneuksia yhdessä.
Timi tajusi tässä vaiheessa, ettei sankariteko vaatinut yliluonnollisia kykyjä, vaan rohkeutta, ystävällisyyttä ja halua auttaa toisia. Yhdessä kaikki on mahdollista, ja pieni ystävyys voi viedä pitkälle.
Päivä kääntyi iltaan, ja auringonlasku antoi luonnolle lämpimän kultahehkun. Timi, Dino ja muut ystävät tunsivat sydämessään lämpöisen tunteen tietäen, että he olivat löytäneet enemmän kuin aarteet – he olivat löytäneet elinikäiset ystävät.
Pian oli aika jättää hyvästit, ja Dino valmistautui lähtemään kotiin säästölippaanen ansiosta. Mutta hän tiesi, ettei koskaan unohtaisi erityistä päivää puistossa eikä uusia ystäviä.
Timi hymyili ja katseli tähtikirkasta taivasta tietäen, että jokainen päivä tuo mukanaan uuden seikkailun ja mahdollisuuden olla sankari omalla tavallaan.
