Kesäinen aamu sarasti väriloistossaan, ja metsä heräsi hiljalleen uuteen päivään. Tässä vehreässä valtakunnassa asui pieni utelias orava, joka tunnettiin nimellä Miiku. Miikun silmissä loisti seikkailun nälkä, ja häntä kiehtoivat erityisesti tarinat rohkeista retkistä ja kaukaisista maista.
Eräänä aamuna, kun Miiku loikki oksalta toiselle keräillen aarteitaan – tammenterhoja ja pähkinöitä – hän pysähtyi hetkiseksi ja huomasi jotain tavattoman jännittävää. Puiden lomassa, siellä missä auringonkajo leikki varjojen kanssa, seisoi suuri, värikäs laite. Se oli karuselli, joka oli tullut metsään kuin taikaiskusta. Miiku ei voinut uskoa silmiään. Hän oli kuullut tällaisista ihmisten valtakunnassa, mutta nyt, nähdessään sen omin silmin, usko oli muuttunut todeksi.
– Kuinka ihmeessä tällainen ihanuus on päätynyt meidän metsäämme? Miiku ihmetteli hypähtäen lähemmäs.
Miiku, rohkeasti varovainen, lähestyi karusellia. Jokainen hevonen ja vaunu oli maalattu huolella, jokainen yksityiskohta loisti käden taidon loistoa. Sitten, yhtäkkiä, karuselli alkoi pyöriä itsekseen. Musiikki, niin iloinen ja tarttuva, täytti ilman, ja Miiku ei voinut muuta kuin tanssia mukana.
Seikkailu oli juuri alkanut, kun Miikun huomion vangitsi toinen hahmo. Oli palomies, ei kuitenkaan tavallinen, vaan sellainen, joka oli tullut suoraan lasten kertomuksista. Hänellä oli suuri, punainen hattu ja kirkkaan sininen takki, ja hän heilutti Miikulle ystävällisesti.
– Hei siellä, pieni ystävä! Mitä pidät meidän karusellistamme? palomies huusi Miikulle yli musiikin.
Miiku juoksi lähemmäs, silmät suurina ihastuksesta.
– Se on mahtava! Kuka toikaan sen tänne metsään? kysyi Miiku innokkaana.
– No, tarina kertoo, että tämä karuselli on taianomainen ja ilmestyy vain niille, jotka todella uskovat unelmiinsa. Ja näyttää siltä, että sinä, Miiku, olet yksi niistä, palomies vastasi hymyillen.
Palomiehen tarina imaisi Miikun mukaansa. He istuivat alas karusellin vieressä olevalle penkille, ja palomies otti esiin vanhan, kuluneen kirjan. Kirjan kannessa oli kuvia carouseleista ja seikkailuista, jotka olivat odottaneet löytäjäänsä.
– Tämä kirja kertoo karusellin tarinan ja voiman. Jokainen, joka löytää sen, saa kokea ihmeellisen seikkailun. Ja nyt, kun olet täällä, on sinun vuorosi, palomies sanoi ja ojensi kirjan Miikulle.
Miiku selaili kirjaa ihmeissään. Jokainen sivu puhui rohkeudesta, ystävyydestä ja siitä, kuinka tärkeää on uskaltaa unelmoida. Miikun sydän täyttyi lämmöllä ja päättäväisyydellä toteuttaa unelmansa.
– Nyt, lähdetkö sinä karusellin kyytiin ja katsot mihin seikkailu vie sinut? palomies kysyi ojentaen kättään kohti karusellia.
Miiku hypähti innoissaan ja kiipesi palomiehen osoittamaan karusellihevoseen. Musiikki alkoi jälleen soimaan, valot vilkkumaan, ja karuselli pyörähti liikkeelle. Miiku tunsi tuulen huminan korvissaan ja näki metsän vilisevän ohitseen. Joka kerta, kun karuselli pyöri ympäri, näytti siltä kuin maailma aukenisi hänen edessään entistä taianomaisempana.
Karusellin pyöriessä Miiku oppi erään tärkeän asian: kun uskaltaa unelmoida ja pitää mielen avoimena, voi löytää taian kaikkialta ympäriltään. Ja vaikka lopulta paraati päättyi ja palomies katosi yhtä arvoituksellisesti kuin oli ilmestynytkin, Miiku tiesi, että hän oli saanut kokea jotain, jota hän ei koskaan unohda.
Palattuaan takaisin puunsa luo, Miiku piilotti taikakarusselia käsittelevän kirjan turvalliseen paikkaansa, tietäen, että se voisi aina palauttaa hänet seikkailun keskipisteeseen. Ja aina kun hän katsoi karusellia tai tunsi tuulenvireen kasvoillaan, hän muistaisi rohkeuden, ystävyyden ja unelmien voiman.
