Aallokko hyväili laivan kylkeä siinä missä tuuli kuiskaili tarinoitaan merimiehille ja kaukaisille rannoille. Tämä ei ollut tavallinen alus, eikä miehistö ollut koottu tavallisista kalastajista tai merirosvoista. Laivan kannella kuljeskeli palomies, joka oli lähtenyt tavallisesta ympäristöstään etsimään uusia seikkailuja mereltä.
– Aallokot ovat meitä korkeampia tänään, tuumi perämies, katsellen arvokkaasti horisonttiin.
Palomies, nimeltään Olli, katsoi ympärilleen ja tunsi pienen jännityksen kihelmöivän vatsanpohjassaan. Ollilta ei puuttunut rohkeutta eikä pelottomuutta. Hän oli tottunut sammuttamaan suuria tulipaloja ja pelastamaan ihmisiä liekehtivissä rakennuksissa. Meri, tämä suuri, salaperäinen alue, oli hänelle uudenlainen haaste.
Juurikin tänään, syvällä avomerellä, Olli kohtaisi tehtävän, joka vaatisi kaikkea hänen rohkeuttaan, älykkyyttään ja palomiehen taitojaan. Heidän laivansa radiopuhelin piippasi yllättäen, katkaisten hetken rauhan ja tuoden mukanaan viestin, joka muuttaisi päivän kulun.
– Mayday, mayday, me olemme joutuneet ongelmiin lähellä teidän sijaintianne. Tarvitsemme apua välittömästi.
Kapteeni ojensi radiopuhelimen Ollille, joka ei hetkeäkään epäröinyt vastata kutsuun.
– Täällä Olli, mitä on tapahtunut? hän kysyi, äänensävi säilyttäen rauhallisen ja määrätietoisen sävyn.
– Meidän veneemme on tulessa. Emme saa liekkejä sammumaan, ja tarvitsemme apuasi kiireesti, vastasi ääni radiopuhelimen toisesta päästä. Se oli melkein peitetty kohinan ja lasten itkun äänillä.
Olli tunsi hetkellisen sydämensä sykähdyksen. Tämä oli tilanne, johon hän oli valmistautunut koko elämänsä ajan, vaikka olosuhteet olivat toisenlaiset kuin hän oli tottunut. Hän antoi kapteenille koordinaatit ja pyysi kääntämään laivan suunnan. Jokainen sekunti oli arvokas.
Saavuttuaan hätäsignaalin lähettäneen aluksen luo, Olli näki liekkien roihuavan. Hän komensi välittömästi käynnistämään sammutusjärjestelmän ja kapteeni johti laivan mahdollisimman lähelle. Olli, varustautuneena pelastusliiveihin ja vedessä käytettäviin sammutusvälineisiin, hyppäsi rohkeasti aaltoihin ja ui liekkien piirittämää venettä kohti.
Olli työskenteli määrätietoisesti ja älykkäästi, käyttäen kaikkea tietämystään ja taitojaan hallitakseen liekkejä. Hän ohjeisti veneessä olevia ihmisiä pysymään rauhallisina ja seuraamaan hänen antamiaan ohjeita. Hänellä oli mukanaan radiopuhelin, jonka ansiosta hän saattoi kommunikoida laivansa ja pelastettavien veneen kanssa. Kommunikaatiolinjat pysyivät avoinna, tuoden toivoaja turvallisuutta tilanteeseen.
– Pysykää lujina, Olli huusi liekkien keskeltä. – Me selviämme tästä yhdessä!
Hän tunsi lämmön ja paineen kasvavan ympärillään, mutta hän ei antanut sen häiritä. Hän keskittyi tehtäväänsä ja johdatti veden suihkusta tulipalon keskukseen. Pikkuhiljaa, liekit alkoivat talttua ja savu hälvetä. Palomiehen rohkeuden ja taidon ansiosta venekunta oli turvassa.
Kun viimeinenkin kipinä oli sammutettu, Olli auttoi pelastetut turvaan oman laivansa kannelle. Siellä he saivat lämpimiä vilttejä ympärilleen ja kuumaa kaakaota juotavakseen. Lapset nauraa kikattivat ilosta ja kiittelivät sankaria, joka oli pelastanut heidät varmasta tuhosta.
– Kiitos sinulle, Olli, että tulit apuun niin nopeasti, sanoi veneen kapteeni liikutuksen vallassa. – Ilman sinua olisimme joutuneet suuriin vaikeuksiin.
Olli hymyili vaatimattomasti ja pudisti päätään. Hän oli vain tehnyt sen, mitä parhaiten osasi – pelastanut ihmisiä. Hänen sydämensä täyttyi kiitollisuudesta ja ylpeydestä siitä, että hän oli valinnut tämän polun palomiehenä.
Kun aurinko laski ja meri tyyntyi, Olli ja hänen miehistönsä jatkoivat matkaansa kohti seuraavaa seikkailua. Meren ääni oli rauhoittava ja tuuli kantoi mukanaan lupauksen uusista seikkailuista ja ystävyydestä, joka kestäisi elämän loppuun asti.
Ja niin palomiehen tarina merellä jatkui, täynnä seikkailuja, ystävyyttä ja loputtoman suuria sydämiä. Olli tiesi, että vaikka meri oli arvaamaton ja vaarallinen, hän oli valmis kohtaamaan sen kaikki haasteet ja jakamaan rohkeutensa ja taitonsa aina niitä tarvitseville.
