Takaisin listaan.
http://Hevonen,%20joka%20opetteli%20kärsivällisyyttä%20-%20Koalia%20tarina

Hevonen, joka opetteli kärsivällisyyttä

Kaukana ihmisten katseilta, siellä missä taivas suutelee maata ja tähdet kertovat salaisuuksiaan kuun hiljaiselle loisteelle, sijaitsi pieni, mutta erikoinen kylä. Tässä kylässä ei asunut ihmisiä, ei koiria eikä kissoja. Täällä, tähtien ja unelmien reunalla, asuivat eläimet, jotka olivat oppineet puhumaan ja unelmoimaan suurista seikkailuista. Tässä kylässä, yhden rehevän niityn laidalla, asui eräs hevonen nimeltään Hänkien.

Hänkien oli tunnettu kylässään paitsi kauniista, tummasta turkistaan myös hillittömästä intohimostaan seikkailuun. Sillä ei ollut väliä, oliko kysymys aarteiden metsästämisestä vuoren uumenissa vai salaisuuksien paljastamisesta unohdetuissa raunioissa, Hänkien oli aina valmis lähtemään matkaan. Mutta yksi unelma oli suurempi kuin kaikki muut; Hänkien halusi matkustaa avaruuteen.

Eräänä iltana, kun tähdet tuikkivat tavallista kirkkaammin ja kuu loisti kuin suuri hopeinen loitsu, Hänkien tapasi metsän reunalla viisaan pöllön. Pöllö oli tullut kuuluisaksi koko laakson alueella omista ennustuksistaan ja älykkyydestään.

– Hyvää iltaa, Hänkien. Miksi seisot täällä yksinäsi, kun muu maailma nukkuu? uteli pöllö lentäen alas hevosen viereen.

– Moi, vanha viisas. Olen aina haaveillut matkustamisesta tähtien tuolle puolen, näkemästä maailmoja, joista meillä ei ole kuin tarinoita, vastasi Hänkien, katse tähtitaivaassa.

– Ah, avaruus. Se on suuri ja mystinen paikka, mutta myös vaarallinen. Sinun pitäisi olla kärsivällinen ja viisas, jos haluat selvitä sen haasteista, varoitti pöllö.

Hänkien mietti pöllön sanoja, mutta sydämessä paloi halu, jota ei niin vain sammutettu. Yhtäkkiä, kuin taikaiskusta, pöllö toi esiin pienen, kiiltävän objektin.

– Tämä on taikahattu, mitä harvinaisin aarre. Se voi toteuttaa yhden toiveesi, mutta muista, hiljaa hyvä tulee. Käytä sitä viisaasti, sanoi pöllö ja antoi hatun Hänkienille.

Ilman epäröintiä, Hänkien puki hatun päähänsä ja toivoi sydämensä kyllyydestä: Haluan matkustaa avaruuteen. Hatun loitsu oli voimakas, ja ennen kuin Hänkien ehti sanoa nimeään, se löysi itsensä keskeltä avaruusalusta. Raketti, joka oli rakennettu puhtaasta valosta ja tähtipölystä, oli kuin suoraan unelmista.

Aluksi Hänkien oli niin innoissaan, että juoksenteli ympäri rakettia tutkimassa sen ihmeitä. Mutta pian hän ymmärsi, että avaruusmatkailu oli paljon enemmän kuin pelkkää seikkailua. Se vaati kärsivällisyyttä. Aika kului eri tavalla täällä, missä maailmat tanssivat valojen ja varjojen leikkiä. Raketti vei hänet kauas, ohi kirkkaiden tähtien ja sykkivien galaksien, opettaen hänelle universumin hiljaisia salaisuuksia.

Kärsivällisyys opetti Hänkienille, että kaikki suuret asiat vaativat aikaa. Jokainen hetki, jokainen kokemus oli arvokas ja toi hänet lähemmäs sitä, mitä hän oli aina halunnut. Ajan myötä Hänkien oppi myös, että suuruus ei tule pelkästään siitä, kuinka kauas pystyt matkustamaan, vaan siitä, kuinka syvälle uskallat katsoa – sekä ulos maailmaan että sisälle itseesi.

Lopulta, kun Hänkien palasi kotiin, hän oli muuttunut. Hän oli edelleen se sama utelias ja rohkea hevonen, mutta nyt hänen sydämessään asui uusi viisaus. Hän ymmärsi, että elämän suurimmat seikkailut vaativat kärsivällisyyttä ja että hiljaa hyvä todella tulee.

Pöllö toivotti Hänkienin tervetulleeksi takaisin, nähdessään syvän muutoksen, jonka matka oli häneen jättänyt.

– Opitko jotain matkastasi, rakas Hänkien? kysyi pöllö.

– Kyllä, opin, että joskus meidän on hidastettava, jotta voimme todella nähdä kauneuden ja ihmeen, joka ympäröi meitä joka hetki, lausui Hänkien viisaasti.

Ja niin, Hänkienista tuli tarinankertoja, joka jakoi oppejaan kärsivällisyydestä ja viisaudesta koko kylälle, opettä hiljaa hyvä todella tulee. Pian koko kylä oppi arvostamaan jokaista hetkeä enemmän, ottamaan aikaa pysähtyä ja kuunnella maailman hiljaisia ääniä.

Eräänä iltana, kun tähdet kimalsivat taivaalla ja kuun hopeinen valo loi taianomaisen tunnelman yli kylän, Hänkien kokoontui yhteen kaikkien eläinten kanssa. Hän kertoi tarinansa avaruusmatkastaan, kärsivällisyyden ja viisauden opetuksista, ja kuinka pöllön lahja, taikahattu, oli opettanut häntä arvostamaan jokaista hetkeä.

– Nyt ymmärrän, että suurimmat seikkailut tapahtuvat usein juuri silloin, kun uskallamme pysähtyä ja kuunnella sydämemme ääntä. Kärsivällisyys ja rohkeus vievät meidät kauas, mutta tärkeintä on matkan tuoma viisaus ja ymmärrys, puhui Hänkien kokoontuneelle yleisölle.

Eläimet ympärillä nyökkäsivät hitaasti, ymmärtäväinen hymy kasvoillaan. He olivat oppineet Hänkienin tarinasta syvän viisauden; että elämä on täynnä ihmeitä, kun uskallamme avata sydämemme uusille seikkailuille ja oppia hiljaa hyvän tulevan.

Kun jokainen oli kuullut tarinan ja omaksunut sen opetukset, pöllö lehahti paikalle majesteettisena kuin yö itse. Se katsoi ympärilleen viisaina silmin, täynnä hiljaista ymmärrystä.

– Kiitos, Hänkien, että ja­ka­dit tarinas­i ja viisautes­i kaik­ille. Näen, että opetuks­i on koskenut jokaista meistä syväl­li­sest­i. Muista, että vaikka ajar­temme kulkevat eri polkuja, viisaus, kärsivällisyys ja ymmärrys yhdistävät meidät kaikki, pöllö lausui juhlallisesti.

Hiljaisuus laskeutui kylään, ja tähtien loiste tuntui lämmittävän jokaisen sydäntä. Hänkien hymyili tyytyväisenä, tuntenut, että hänen avaruusmatkansa oli ollut enemmän kuin pelkkä seikkailu. Se oli ollut muutos, joka oli tehnyt hänestä viisaamman, kärsivällisemmän ja kauniimman sielun.

Ja niin kylän eläimet jatkoivat elämäänsä, mutta nyt uuden tietämyksen ja ymmärryksen valossa. Jokainen päivä oli täynnä mahdollisuuksia ja jokainen hetki arvokas, sillä he tiesivät, että hiljaa hyvä todella tulee – vaikka se olisi kuinka suuri ja kaukainen seikkailu tahansa.

Ja kun yö laskeutui kylän ylle lempeästi kuin peitto, eläimet vaipuivat uneen, täynnä rauhaa ja tyytyväisyyttä. Heidän sydämissään lepäsi viisaus, jonka he olivat oppineet Hevosen, Pöllön, Rakettien ja Hattujen tarinasta, tietäen, että jokainen hetki oli lahja, joka piti vastaanottaa avoimin sydämin ja kärsivällisesti.

Ja niin päättyi tarina avaruusmatkasta, unelmista ja viisaudesta, jota jaettiin sukupolvelta toiselle ikuisen tähtien loisteen alla.

Jaa

Jätä kommentti

11 + 16 =