Joulunajan lumi satoi hiljalleen maahan, ja ihmiset valmistautuivat vuoden ihanimpiin juhliin. Joulupukki oli kiireinen korvatunturilla, kun eräs yllättävä tapahtuma keskeytti hänen valmistautumisensa. Kaukana Lapista, jossain Yhdysvaltojen suurilla aroilla, villi länsi kaipasi apua.
– Pukki, täällä pohjoisnavalla ei ole tarpeeksi leluja! huusi Tonttu Markus.
– Hyvä on, Markus, minä menen. Kytketään porot rekeen ja reitti kohti Länsi-Amerikkaa, vastasi Joulupukki kiireesti. Ja niin hän lähti matkaan.
Kaiken hypyn ja lennon jälkeen Joulupukki laskeutui pehmeästi ruuhkattomalta taivaalta. Häntä vastassa ei kuitenkaan ollut yhtään lasta tai modernia kaupunkia, vaan kaupunkilaismies cowboy-hatussaan. Joulupukki ihmetteli hetken, mutta astui sitten arvokkaasti alas reestään.
– Tervetuloa, Pukki. Olemme odottaneet sinua kauan, sanoi cowboy vakavalla äänellä.
– Ole hyvä, kutsu minua vain Joulupukiksi. Mitä tarvitsette? Jouluni on tulossa ja täytyy pian palata Korvatunturille.
– Pukki, meillä on ongelma. Eräs roisto on piilottanut taikalelun meidän aitoihimme ja asuntovaunussa pitäisi olla johtolankoja leluun liittyen. Emme ole varmoja, miten se toimii, mutta tiedän, että sinä osaisit auttaa.
Joulupukki silmäili tilannetta. Hän tiesi, että ilma ja taika voivat velloa kummallisissa paikoissa, ja lelu oli löydettävä.
– Käy päinsä, sanoi Joulupukki ja lähti cowboyn perässä kohti asuntovaunua.
Asuntovaunu seisoi keskellä aavikkoa, ja sen ovet narisivat vanhoissa saranoissa. Sisällä kaikki näytti kummalliselta sekoitukselta nykyaikaa ja mennyttä Villin lännen elämää. Seiniltä roikkuivat otsalamput, seinäkankaat ja vanhat peilit. Pöytä keskellä asuntovaunua oli täynnä erilaisia esineitä: höyrykoneita, leluhevosia ja vanhoja kaukosäätimiä.
– Tässä täytyy olla jotain, sanoi Pukki.
Tuuli ulkona ulvoi, mutta Cowboy ei näyttänyt pelkäävän lainkaan. Hän oli tottunut aavikon koviin olosuhteisiin ja kesti kaiken nurkumatta.
– Koska roisto piilotti lelun tänne? kysyi Pukki.
– Viikko sitten, juuri ennen kuin pääsimme häneen käsiksi. Roisto katosi kuin tuuli.
Yhtäkkiä Joulupukin katveesta ilmestyi pieni tonttu, jolla oli punainen lakki. Hän toi mukanaan taikakiviä ja yritti ripustaa niitä asuntovaunun seinille.
– Ehkä taikakivet auttavat meitä löytämään lelun, Joulupukki totesi ja alkoi ripustaa kiviä yhdessä tontun kanssa.
He asettivat kivet strategisiin paikkoihin, ja pian koko asuntovaunu oli täynnä maagista hohdetta. Kivet heräsivät eloon, säkenöivät hiljaisella äänellä ja loivat hehkuvia valokaaria huoneen poikki. Taianomainen tunnelma valtasi asuntovaunun, ja hetken odotuksen jälkeen pöydällä olevat kaukosäätimet alkoivat täristä.
– Se on merkki, huudahti cowboy. Tämä kaukosäädin on erityinen!
Joulupukki nosti kaukosäätimen varovasti. Siinä oli muinaisia merkkejä, jotka kertoivat sen olevan lähtöisin pitkän historian taakse. Hän painoi muutamaa nappia, mutta mikään ei tapahtunut.
– Mitä se voisi tarkoittaa? cowboy pähkäili.
Joulupukki mietti hetken. Hän tiesi, että kaikki taikaesineet tarvitsevat valjastettua energiaa toimiakseen.
– Meidän täytyy löytää oikea paikka, Pukki mietti ja katsoi ulos ikkunoista kohti hämärtyvää taivasta.
He lähtivät vaunun ulkopuolelle, jossa lumi oli alkanut sataa, vaikka he olivat kaukana Lapista. Cowboy ja Joulupukki kulkivat, kunnes näkivät vanhan käytöstä poistetun kaivoksen. Siellä, mystisen ilmapiirin vuoksi, kaukosäädin alkoi hohtaa voimakkaasti.
– Tämä on oikea paikka, sanoi Joulupukki. Pitää muodostaa taikapiiri kaukosäätimen ympärille.
Cowboy keräsi puutikkuja ja teki tulen, kun Joulupukki alkoi piirtää maahan magisia merkkejä fillerin piirtäen taikapiiriä. Pimeys ympärillä tihentyi, mutta taikakivet ja kaukosäädin valaisivat kaiken luonnollisella valolla. Lopulta tuli valmis ja kaukosäädin alkoi väristä vieläkin voimakkaammin.
Jännitys oli käsin kosketeltavissa. Kun Pukki ja cowboy astuivat piirin sisään, pimenevä avaruus alkoi säihkyä ja kaukosäädin laukaisi salaisuuden – suuri hehkuva portaali avautui heidän etensä. Joulupukki tiesi, että tämä oli leluun johtava ovi.
– Nyt, cowboy, hyppäämme yhdessä ja löydämme lelun, Pukki sanoi vakavalla mutta lempeällä äänellä.
He astuivat portaalin läpi ja päätyivät taianomaiseen maailmaan täynnä lastenkasvoja, iloisia ääniä ja leluja kaikkialla. Joulupukki näki lelun, joka oli ylitse muiden; suuri, kauniisti veistetty puuhevonen.
– Tässä se on! Sillä on voima palauttaa joulun ilo koko maailmaan, sanoi Joulupukki riemuiten.
Leikkisä tuulenvire pyöri ympäriinsä, kun cowboy ja Joulupukki nostivat hevosen ja palasivat portaalin kautta takaisin kaivokseen ja takaisin asuntovaunuun, jossa taikakivet nyt loistivat kirkkaammin kuin koskaan ennen. He asettivat puuhevosen keskeisesti asumaan ja asuntovaunu täyttyi jälleen elämänilosta ja riemusta.
– Me teimme sen, sanoi cowboy ja Joulupukki hymyili lämpöisesti.
– Lempeys ja ystävyys ovat vahvimmat taikakeinot, Pukki vastasi. Nyt, cowboy, minulla on kiire palata Korvatunturille valmistamaan viimeiset lahjat ennen jouluaattoa.
Cowboy nyökkäsi. Hän tiesi, että heidän tehtävänsä oli täytetty.
– Hyvää joulua, Pukki, sanoi cowboy sydämellisesti.
– Hyvää joulua, cowboy, vastasi Joulupukki ja lähti matkaan iloisin mielin.
Santa valmistautui nousemaan porineen ja rekiensä kanssa keskellä lumen peittäessä aavikkoa kuin valkoinen peitto sanomatta mitään enää. Matkalla hänen reisänsä kohti rakkaiden lasten ilahduttamista. FIN
