Kauniina ja aurinkoisena aamuna, kun nurmikko kimalteli kastepisaroista ja perhoset leijailivat ilmassa, niitylle asteli metsän reippain metsästäjä, Mats. Hänen viittansa hulmusi kevyessä tuulessa, ja hänen silmänsä loistivat innosta. Tänään oli nimittäin erityinen päivä, sillä hän oli kuullut huhuja maagisista kengistä, jotka voisivat täyttää kaikki kantajansa toiveet. Mats halusi kovasti löytää nuo kengät, sillä hän oli kuullut niiden piilottelevan jossakin niityn laidalla.
Astellessaan hiljaa pitkin niittyä Mats pysähtyi äkkiä kuullessaan omituista ääntä. Siinä istui pienen pähkinäpensaikon suojassa värikäs possu, jolla oli kärsänsä ympärillä täynnä keltaisia kukkia.
– Huomenta, possu! sanoi Mats ja asteli lähemmäksi.
Porsas katsahti Matsiin ja hörähti iloisesti.
– Hyvää huomenta, hyvä metsästäjä! Minä olen Nasse, niittypossu. Mitä sinä täällä teet?
Mats hymähti ja istahti alas Nassen viereen.
– Olen etsimässä maagisia kenkiä, jotka täyttävät kaikki toiveet. Olen kuullut niiden olevan hyvin lähellä tällä niityllä. Oletko sattumoisin kuullut niistä mitään?
Nasse rymisteli hetken paikallaan ennen kuin nuuhkaisi ilmaa ja vastasi innoissaan:
– Kyllä, olen kuullut niistä! Mutta olen myös kuullut, että kenkien löytäminen ei olekaan niin helppoa. Niityllä on monta koettelemusta ja haasteita, jotka on voitettava ennen niiden löytämistä.
Mats kohotti kulmiaan miettiväisenä.
– Vai niin, haasteita? No, minä en pelkää haasteita. Ehkä pystyt auttamaan minua, Nasse.
Pikku possu nyökytteli riemukkaasti ja veti taskustaan pienen punaisen kompassin.
– Tämä kompassi johdattaa meidät ensimmäiseen haasteeseen. Se ei kuitenkaan kerro suoraan, mitä meidän täytyy tehdä. Meidän on keksittävä se itse.
Mats otti kompassin käsiinsä ja katseli sitä uteliaasti. Punainen kompassineula osoitti selvästi kohti suurta tammea, joka seisoi niityn keskellä. Mats tarttui Nassen pieneen kavioon ja yhdessä he marssivat määrätietoisesti kohti tammea.
Kun he saavuttivat suuren tammen, he näkivät sen juurella muinaisen kiven. Kivessä oli kaiverrettu viesti: Etsi piilotettu avain ja portti salaisuuksien. Kulje kieloja täynnä olevan polun läpi.
Mats ja Nasse katselivat ympärilleen ja näkivät polun, jonka molemmin puolin kasvoi valkoisia kieloja. He seurasivat polkua hiljaa ja tarkkaavaisesti, kunnes he näkivät maassa kiiltelevän avaimen. Mats kumartui ja poimi avaimen ylös.
– Tämä lienee se avain, josta viestissä puhuttiin, hän sanoi katsellen sitä tarkasti. – Nyt etsitään portti.
Kulkiessaan edelleen kapeaa polkua eteenpäin, he tulivat vehreän lehdon keskelle, jossa kasvoi suuria, lehteviä kasveja. Niiden keskellä oli vanha, puinen portti. Nassen pieni sorkka tärräsi innosta, kun hän ojensi Matsille avaimen.
– Ole varovainen, ystäväni. Portin takana saattaa olla vaaroja.
Mats nyökkäsi ja työnsi avaimen portin lukkoon. Vanha portti avautui natisten, ja sen takaa paljastui kaunis niityn osa, joka oli täynnä pieniä loistavia valoja. Keskellä niittyä oli kivinen alttari, jonka päällä lepäsi kaunis kenkiä sisältämä laatikko. Mats ja Nasse astelivat lähemmäksi ja aukoivat varovasti laatikon kannen.
Laatikon sisältä paljastui pari upeimpia kenkiä, joita kumpikaan oli koskaan nähnyt. Ne kimmelsivät auringonvalossa ja näyttivät melkein laulavan hiljaa, kutsuen kantajiaan.
– Me teimme sen, Nasse! Mats huudahti. – Me löysimme maagiset kengät.
Mutta juuri kun hän oli ottamassa kenkiä käsiinsä, niityn toisesta laidasta kuului ankaraa naurua. Esille astui velho, jonka pitkä harmaa parta heilahteli ja silmät loistivat ovelasti.
– Ah, katsohan ketkä tänne ovat löytäneet! sanahti velho. – Te luulette voivanne viedä nuo kengät noin vain?
Mats tunsi sydämensä sykkivän kiivaasti, mutta hän ei pelännyt.
– Velho, me olemme kulkeneet koettelemusten läpi ja ansainneet nämä kengät. Ole hyvä ja anna meidän mennä.
Velho ravisteli päätään.
– Ei se niin helppoa ole, rehti metsästäjä. Nämä kengät tottelevat vain niitä, jotka täysin ymmärtävät niiden voiman. Jos aiotte ottaa ne, teidän on ensin todistettava, että osaatte käyttää niitä viisaasti.
Mats ja Nasse katsoivat toisiinsa neuvottomina. He tiesivät, mitä velhon sanat tarkoittivat: heidän oli osoitettava, että he ymmärsivät sen opetuksen, että oma apu, paras apu.
Mats astui eteenpäin ja puhui vakaasti.
– Maagiset kengät eivät itsessään tee meistä viisaita tai vahvoja. Se on oma tahtomme, päättäväisyytemme ja ystäviemme tuki, jotka auttavat meitä saavuttamaan asioita elämässä.
Nasse nyökytteli vieressä ja lisäsi:
– Olemme jo auttaneet toisiamme. Ystävyytemme ja yhteistyömme ovat tuoneet meidät tähän. Emme tarvinneet kenkiä tähän saakka, emmekä tarvitse niitä jatkossakaan saadaksemme apua, mitä tahansa kohtaammekin.
Velho katseli heitä hymähdellen ja taputti käsiään hitaasti.
– Olette viisaita sanoissanne. Jos todella ymmärrätte, että oma apu ja ystävien tuki ovat suurimpia lahjoja, jotka teillä voi olla, te ansaitsette nämä kengät.
Kenkiä ei kuitenkaan koskaan ilmestynyt hänen käsiinsä. Sen sijaan velho noitui viisaudenviitan, joka kietoutui maatuneen kääreen ympärille.
– Näettekö, viisaus ei aina tarvitse taikuutta. Se löytyy sieltä, missä on rakkautta ja luottamusta, ja te olette osoittaneet molemmat, velho selitti hymyillen. – Menkää nyt ja jakakaa viisautenne muille.
Mats, Nasse ja velho vaihtoivat hyvästi. He olivat oppineet tärkeän opetuksen: oikea viisaus ja ystävyys eivät tarvitse taianomaisia kenkiä, vaan ne löytyvät omasta sydämestä ja teoista, joita teemme toisillemme.
Kun he palasivat kotiin, Metsän väki odotti niitä, metsästäjä kertoi tarinan ja kaikki ymmärsivät, että suurin taikuus on se, mikä löytyy itsestämme ja toinen toisistamme. Seuraavan kerran, kun joku kaipaa apua, he muistavat että aina kannattaa luottaa omaan apuun ja ystävien tukeen.
FIN
