Kesän kultainen aurinko lämmitti pehmeästi maata, kun kaupungin laitamilla sijaitsevalla niityllä leikkivä jalkapalloilija Joona asteli kotiinsa kohti. Joonan koti ei ollut tavallinen tiilitalo tai puinen mökki, vaan värikäs, hieman kallellaan oleva asuntovaunu, joka seisoi ylpeänä vanhan tammen katveessa. Se oli maalattu sateenkaaren väreillä ja sen vieressä kukoistava puutarha houkutteli perhosia tanssiin kukkien ympärillä. Joona rakasti kotiaan ja sen ainutlaatuista tunnelmaa.
Asuntovaunun sisältä kuului iloista musiikkia. Vanha, ruskeapintainen radio oli äidin ylpeydenaihe, ja se soitti aina iloisia sävelmiä, jotka saivat sydämen pomppimaan rinnassa. – Tule sisään, Joona! Äiti kutsui keittiöstä, jossa hän valmisti iltapalaa. Joonan koti oli täynnä naurua, rakkautta ja uskomattoman mielikuvituksellisia tarinoita.
Eräänä iltana, kun taivas laski tummansinista verhoa ylleen ja tähdet syttyivät yksi kerrallaan, Joona löysi itsensä miettimästä seuraavan päivän jalkapalloturnausta. Hän halusi olla paras kentällä, näyttää taitonsa ja voittaa pelin joukkueelleen. Siksi hän päätti harjoitella vielä hetken ulkona asuntovaunun luona, missä tilaa oli potkia palloa.
Mutta kun Joona astui ulos tummenevaan iltaan, pallo jaloissaan, hän huomasi jotain outoa. Niityn toisella puolella, suuren kuusen luona, liikkui varjo. Se oli suurempi kuin mikään varjo, jonka Joona oli koskaan nähnyt, ja se liikkui kömpelösti, mutta päättäväisesti asuntovaunua kohti.
– Kuka siellä? Joona huudahti, välittämättä siitä, että hänen äänessään väreili pieni pelon väre.
Varjusta paljastui suuri, kookas hirviö. Sen nahka oli kuin paksua, tummaa sammalta, ja sen silmät loistivat kuin kaksi pientä kuuta hämärässä. Mutta vaikka se näytti pelottavalta, sen katseessa oli jotain surullista.
– E-en ole tullut tekemään pahaa, hirviön karhea ääni kumisi. – Etsin vain… musiikkia.
Joona ei ollut varma, kuuliko hän oikein. Hirviö etsi musiikkia? Hän vilkaisi taakseen asuntovaunuun päin, mistä radio edelleen levitti säveliään ympäri niittyä.
– Seuraathan minua? Joona kysyi rohkeasti. Hirviö nyökkäsi, ja yhdessä he astuivat asuntovaunuun. Radiosta kantautuvat sävelet saivat hirviön kasvoille haikean hymyn.
– Tämä musiikki… se muistuttaa kotimaastani, hirviö sanoi. Joona ja hirviö istuivat alas ja alkoivat keskustella. Hirviö kertoi olevansa kaukaisesta maasta, missä musiikki hallitsi kaikkea ja missä se oli tärkein elämän voima. Hirviö oli eksynyt, matkannut kauas pois siitä maailmasta, eikä tiennyt, mitenlöytää takaisin. Mutta kun hirviö kuuli radion musiikin, se tunnisti sen heti ja seurasikin ääntä Joonan löytöhetkeen saakka.
– Oletko koskaan pelannut jalkapalloa? Joona kysyi uteliaana, tuntien yhtäkkiä suurta halua jakaa rakkainta harrastustaan hirviön kanssa.
Hirviö harkitsi hetken ja myönsi sitten, että se oli aina rakastanut jalkapalloa, mutta ei tiennyt, miten peliä pelattiin tässä uudessa maassa. Uteliaisuus valtasi Joonan mielen, ja hän päätti opettaa hirviölle jalkapallon salat.
Niin heidän seikkailunsa alkoi. Joonan ja hirviön ystävyys vahvistui jalkapallon kautta, ja päivät täyttyivät ihanista harjoituksista niityllä. Hirviö osoittautui yllättävän nopeaksi ja ketteräksi, ja sen voima oli vertaansa vailla. Yhdessä he keksivät uusia temppuja ja treenasivat auringon laskiessa horisontin taakse.
Eräänä päivänä, juuri ennen tärkeää jalkapalloturnausta, hirviö katosi jäljettömiin. Joonan sydän oli raskas ja pelko hiipi hänen mieleensä. Hän etsi hirviötä kaikkialta, mutta turhaan. Mutta sitten hän muisti radiosta kuulemansa musiikin ja sen voiman.
Niinpä Joona viritti radion täydelle volyymille ja odotti. Pian tuttu varjo ilmestyi niityn reunalle, ja hirviö astui esille, silmät säihkyen tiukassa otteessa olevan jalkapallon kanssa.
– Olen pahoillani, hirviö sanoi hengästyneenä, mutta halusin näyttää sinulle yllätyksen. Ja yllätys se olikin.
Hirviö osoitti Joonalle uuden taidon, johon se oli harjoitellut salassa: se osasi lentää ilmassa pallon avulla ja tehdä maagisia temppuja jalkapallossa. Joona oli ällistynyt ja onnessaan. Heidän yhteinen taidokas esityksensä sai kaikki kävijät hämmästymään ja hurraamaan.
Sana hirviön taidoista levisi ympäri kaupunkia, ja niin heitä pyydettiin esiintymään monissa tapahtumissa ja turnauksissa. Joonan ja hirviön ystävyys ja yhteinen rakkaus jalkapalloon toivat iloa ja ihmetystä kaikille, antaen voimaa ja toivoa kaikille, jotka tapasivat heidät.
Lopulta, kun aurinko laskeutui taas lämpimästi niitylle ja tähdet syttyivät yötaivaalle, Joona ja hirviö istuivat asuntovaunun edustalla katselemassa tähtien tanssia. He tiesivät, että ystävyys ja mahdollisuudet olivat rajattomat, kun heidän sydämensä sykkivät samalla rytmillä – jalkapallon taikaa.
