Kaukaisten metsien ja korkeiden vuorien siimeksessä asui eräs hyväntahtoinen poliisi nimeltä Poliisi Pekka. Pekalla oli kirkkaansininen poliisiuniformu, leveä hymy ja suuri sydän. Eräänä aurinkoisena aamuna hän sai kutsun apuun: vuoren laella oli outo muukalainen!
– Tämäpä mielenkiintoista, Pekka totesi ääneen, kun hän kuunteli radiopuhelimen kautta saamaansa viestiä. Hän pakkasi mukaansa kaiken tarvittavan ja lähti ripeästi matkaan.
Kun Pekka pääsi vuoren juurelle, häntä odotti yllätys. Siellä oli iloinen robotti nimeltä Robi, joka vilkutti innokkaasti metallikäsillään. Robilla oli kirkkaat valot ja pyörivät rattaat.
– Tervehdys, Poliisi Pekka! Robi huudahti. – Minut on rakennettu pelastustehtäviä varten, ja nyt olemme täällä selvittämässä arvoitusta vuoren huipulta.
Matka vuoren huipulle ei ollut helppo. He kiipesivät jyrkkiä rinteitä ja ylittivät kapeita polkuja. Välillä oli levättävä suurten kivien varjossa.
– Muistatko, Pekka, kun nappasimme yhdessä sen kadonneen kissan puusta? Robi nauroi. – Se oli hauska päivä!
– Tietysti muistan, vastasi Pekka nauraen. – Ja miten pelastimme käpälänsä loukanneen siilin sen roskiksesta!
Ystävykset jatkoivat matkaa ja keskusteli matkan varrella heitä ympäröivästä upeasta luonnosta. Vuori oli korkea ja siellä kasvoi kaikenlaisia kukkia ja puita. Linnut lauloivat ja tuuli humisi keveästi.
Kun he vihdoin saapuivat vuoren huipulle, he näkivät suurikokoisen säästölippaan. Se kimalteli auringossa ja näytti muinaiselta ja arvokkaalta.
– Mikä ihme tämä voisi olla? Robi pohti ääneen.
– Emme tiedä vielä, Pekka tuumi. – Mutta meidän täytyy selvittää tämä arvoitus.
He alkoivat tutkia säästölipasta tarkemmin. Sen pinnassa oli koristeellisia kaiverruksia ja symboleja. Vaikutti siltä, että lipas kätki sisälleen jotakin tärkeää ja arvokasta.
Samassa he kuulivat äänen jostakin läheltä. Pieni, ruskea orava hypähti esiin kiven takaa.
– Tervetuloa, rakkaat ystäväni, orava sanoi tinkimättömän iloisesti. – Minä olen tämän alueen vartija ja tiedän lipasta koskevan salaisuuden.
Pekka ja Robi kuuntelivat herkeämättä, kun orava selitti, että säästölippaan sisällä oli vanhan tarun mukaan taikapapu, joka voisi tuoda hyviä asioita koko metsän asukkaille.
– Mutta päästäksenne käsiksi taikapapuun, teidän on suoritettava testi, orava kertoi. Se on vuoren suojelijoiden asettama koettelemus, ja vain ne, joilla on puhdassydäminen mieli, pääsevät siihen käsiksi.
– Kerro meille lisää, puhui Robi uteliaana.
Orava selitti, että testi koostui kolmesta osasta: ensimmäinen oli rohkeus, toinen älykkyys ja kolmas ystävällisyys.
Ensimmäisessä testissä Pekka ja Robi joutuivat ylittämään syvän rotkon käyttämällä kapeaa siltaa, joka heilui tuulessa. Silta narisi ja keikkui, mutta Pekka tuki Robia, ja yhdessä he pääsivät turvallisesti toiselle puolelle.
Toinen testi oli raottaa metsän kätköistä eräs vanha palapeli ja ratkaista se. Palapeli oli täynnä symboleja ja merkkejä, jotka olivat vaikeaselkoisia. Mutta Robi käytti kirkkaita valojaan ja analysointikykyjään, kun taas Pekka hyödynsi tarkkailutaitojaan. Yhdessä he ratkaisivat palapelin hetkessä.
Kolmannessa ja viimeisessä testissä heidän tuli osoittaa ystävällisyytensä auttamalla erästä pientä hiirtä, joka oli jäänyt loukkuun suuren kiven alle. Pekka nosti kiven varoen ja Robi auttoi hiiren takaisin kotiinsa. Hiiri kiitti heitä vuolaasti ja juoksi takaisin pesäänsä.
– Te olette läpäisseet kaikki testit! orava hihkui riemulla.
He palasivat säästölippaan luokse ja avasivat sen avaimella, jonka orava ojensi heille. Säästölippaan sisältä paljastui kirkas ja kauniisti kimaltava taikapapu. Papu oli täynnä satumaisia värejä ja hehkui lämpimästi.
– Tämä taikapapu tuo kaikille metsän asukkaille onnea ja runsaasti ravintoa, orava kertoi.
Pekka ja Robi tunsivat suurta iloa, kun he ymmärsivät, mitä arvokasta he olivat saaneet aikaiseksi. He halasivat toisiaan iloisesti, ja Pekka nosti taikapavun kohti taivasta.
– Olemme tehneet hyvää työtä, ystäväni, Pekka sanoi. – Nyt olemme tehneet metsän asukkaille suuren palveluksen.
Heidän paluumatkansa vuorelta sujui kepeästi ja iloisesti. Vuoren rinteet eivät tuntuneet enää niin jyrkiltä eikä matka niin kuluttavalta. Oli kuin taikapapu olisi tuonut heille myös lisää voimia ja iloa.
Alhaalla metsässä kaikki asukkaat olivat kerääntyneet odottamaan ja toivottamaan heidät tervetulleiksi. Linnut lauloivat, eläimet tanssivat iloisesti ja metsä täyttyi riemun äänistä. Pienetkin eläimet hihkuivat ilosta, kun ne kuulivat taikapavusta ja sen ihmeistä.
Pekka ja Robi jakoivat tarinansa ja opitun yhdessä kaikille metsän asukkaille. He kertoivat, että rohkeus, älykkyys ja ystävällisyys ovat tärkeitä asioita, joita jokaisen tulisi vaalia. Metsästä tuli entistäkin onnellisempi paikka, kun kaikki asukkaat päättivät elää näiden arvojen mukaan.
Ilta-auringon laskiessa Pekka ja Robi istuivat yhdessä suuren tammen juurella ja katselivat tyytyväisinä metsän elämän iloa. Pekan sydän oli täynnä lämpöä ja kiitollisuutta, kun hän tunsi suorittamansa tehtävän arvon.
– Tämä oli ikimuistoinen seikkailu, Pekka huokaisi.
– Todellakin, ystäväni, Robi vastasi. – Ja olemme jättäneet jälkemme metsään ikuisesti.
