Panda Panudel asusti tiheän bambumetsän siimeksessä, jossa aurinko suodattui vihreiden lehtien läpi, luoden keveitä varjoja maahan. Panudel oli utelias ja seikkailunhaluinen panda, joka ei voinut vastustaa ympäristönsä tutkimista.
Eräänä aurinkoisena aamuna Panudel huomasi palan paperia, joka oli jäänyt kiinni bambun oksaan. Paperissa luki:
Salaisuudet sillan alla.
Panudel raapi päätään. Mikä ihmeen silta? Uuselämä oli täynnä yllätyksiä, ja Panudel tiesi, että oli pakko selvittää, mitä salaisuuksia sillan alla oli. Hän pakatessaan pientä reppuansa Panudel tiesi joutuvansa ylittämättömän jyrkänteitä, mutta mikään ei saisi pysäytettyä hänen seikkailuaan.
Matkalla Panudel näki virtahepo Helmin, joka oli suuri ja voimakas, mutta myös rauhallinen ja ystävällinen. Helmi loikoili lammen reunalla, silmät puoliksi ummessa.
– Hei Helmi! Panudel huudahti ja heilutti reippaasti tassuaan.
– Terve panda-ystäväni, Helmi vastasi hymyillen. – Mitä puuhailet tänään?
– Minä etsin siltaa ja sen alla piileviä salaisuuksia, vastasi Panudel ylpeänä.
– Siltako? Helmi toisteli miettien kuumeisesti. – Tiedän yhden läheltä bambumetsän reunaa, voin tulla kanssasi, jos haluat.
Innoissaan Panudel hyväksyi tarjouksen ja pian kaksikko asteli ripeästi kohti suurta jokea, jonka ylitti komea silta. Matkalla he kohtasivat monenlaisia ongelmia. Yksi niistä oli suuri kaislavyöhyke, jossa Panudel melkein eksyi.
– Kiipeä tänne selkääni, sanoi Helmi, – niin voimme jatkaa matkaa turvallisesti.
Kun he lopulta saapuivat sillalle, Panudel tunsi sydämensä lyövän tuhatta ja sataa. Silta oli vanha ja muhkeaa köynnöskasvustoa peittävä, kaikkialla ympärillä kuului lintujen melodinen laulanta ja veden rauhoittava pauhu. Panudel pysäytti askeleensa tutkistellakseen siltaa tarkemmin.
– Mikä tämä oikein on? sanoi Panudel ihmetellen.
Panudel huomasi vihjeen: sillan kivijalkojen alle oli piilotettu vanha tietokone. Se näytti rosoiselta ja huonokuntoiselta, mutta uteliaisuus vei voiton. Hän avasi tietokoneen taitavan näppäilijän elkein ja sisällä paljastui muinaisen kartan sekavia kuvia ja symboleja.
– Katso Helmi, tässä kartassa näkyy reitti, joka johtaa meidät johonkin hyvin merkilliseen paikkaan, Panudel selitti.
– Olisikohan se salaisuus johon paperi viittasi? Helmi pohti.
Panudel ja Helmi seurasivat kartan ohjeita. He astelivat sateen kasteleman metsän läpi, ylittivät mutaisia polkuja ja vaarallisia ojia. Tämä matka oli heille kuitenkin täynnä seikkailua ja uusia tuttavuuksia, kuten puhuva papukaija ja vanha kilpikonna, joka tiesi menneiden aikojen tarinoista vaikka mitä.
Eräällä polkua kavaneet tiellään Panudel ja Helmi törmäsivät tiikeri Tiukuun, joka oli mielestään metsän kuningas. Tiuku oli hyvin varma itsestään ja haastoi kaksikon:
– Jos haluatte jatkaa tästä eteenpäin, teidän täytyy ratkaista arvoitukseni. Mitä on aina edessä, mutta silti ei koskaan saavutettavissa?
Panudel ja Helmi pohtivat yhdessä. Pian Panudel hihkaisi:
– Se on tietenkin huominen!
Tiuku hymyili hyväksyvästi ja antoi heidän jatkaa matkaansa. Matka jatkui, kunnes he saapuivat suurelle luolalle, jonka suuaukko oli piilotettu vesiputouksen taakse. Kartta näytti, että heidän täytyisi mennä vesiputouksen läpi. Panudel ja Helmi rohkaisivat toisensa ja astuivat virtaavan veden läpi.
Suuren vesiluolan sisällä he kohtasivat yllättävän näyn: kimaltelevia kristalleja, kultaisia simpukoita ja valtaisaa aarrearkkua, joka oli täynnä vanhoja esineitä ja kirjattuja kirjoja.
– Tässä se on! Panudel huudahti. – Tämä on sillan alla oleva salaisuus.
Aarrearkun pohjalta Panudel löysi vanhan päiväkirjan, joka oli täynnä kätkettyjä tarinoita ja viisauden helmisiä myötäilyjä, jotka valaisivat heitä vaikeinakin hetkinä.
– Tämä on mahtavin löytö koskaan, Panudel sanoi silmät kirkkaina.
Helmi, joka oli ollut tässä vaiheessa hiljainen, puhkesi sanoihin:
– Tämä löytö ei ole vain asioiden arvoinen. Se merkitsee enemmän seikkailua, ystävyyttä ja rohkeutta, jota olemme näyttäneet yhdessä.
– Olet oikeassa, Helmi, Panudel myönsi hymyillen. – Ollaan ylpeitä siitä, että meillä on näin hieno yhteinen muisto.
Panudelin ja Helmin palatessa takaisin sillalle aurinko alkoi jo laskea, maalaten taivaan punajansa sävyillä. He tunsivat syvää tyytyväisyyttä ja löysivät itsensä jälleen samaisen sillan luota, mistä heidän seikkailunsa alkoi.
Katsellessaan kiemurtelevaa siltaa, Panudel ja Helmi istuivat alas ja jakoivat yhdessähetken hiljaisuuden. Näinä hetkinä he tiesivät, että tärkeintä oli, miten he olivat jakaneet niin paljon yhdessä ja oppineet tärkeitä asioita rohkeudesta ja uteliaisuudesta.
Sillan alla ollut salaisuus ei ollut pelkkä löytö, vaan se symboloi kaikkea, mitä he olivat kokeneet seikkailun aikana. Tämä oli heidän yhteinen voittonsa ja kasvunsa tarina, joka tulisi elämään heissä ikuisesti.
FIN
